Kristillisyys ja muut perinteiset uskonnot ovat muuttuneet ihmisten arkipäivässä. Niiden tilalle on tullut myös uudenlaista hengellisyyttä, jota voidaan kutsua moderniksi hengellisyydeksi. Ihmiset kaipaavat yhä elämäänsä syvällistä sisältöä ja ovat kiinnostuneita hengellisyydestä, mutta sitä ei välttämättä haluta toteuttaa kirkon parissa tai toteuttamiskeinot ovat muuttuneet. Moni haluaa tutkiskella itseään omassa rauhassa ilman mitään erikoista ryhmittymää, mutta modernin hengellisyyden myötä on mukaan tullut myös paljon erilaisia hengellisiä ryhmiä, joilla kaikilla on omat aatteensa.
Tämän päivän ihmiset voivat erottaa uskonnollisuuden kokonaan pois henkisyydestä. Henkisyys on osa itsensä etsimistä, elämänkatsomuksen pohtimista, oman mielen tunnustelua ja mahdollisesti erilaisia keskittymisharjoituksia hiljentymisineen.
Hengellisyys nykypäivänä
Hengellisyydestä voidaan käyttää myös sanaa spirituaalisuus. Ihmiset käsittävät monesti hengellisyyden koskevan uskoon liittyvää luottamusta Jumalaan ja kristinuskoon tai muuhun uskontokuntaan liittyviä rituaaleja ja perinteitä. Spirituaalisuus suomen kielessä mielletään taas usein johonkin eksoottisempaan uskontoon tai meditointiin.
Hengellisyys, henkisyys ja spirituaalisuus voivat kuitenkin ilmetä monessa yhteydessä riippumatta uskonnollisesta vakaumuksesta. Henkisyyttä voi ilmetä sekä arkipäivässä esimerkiksi jokapäiväisenä meditointina tai erityisissä tilanteissa kuten retriitillä, vaikkapa keskellä metsää. Ihmiset voivat uskoa yliluonnolliseen, mutta tämä ei välttämättä ole Pyhä henki vaan joku muu suurempi voima.
Minäkuvan muodostaminen
Hengellisyys voi olla itsensä etsintää ja minäkuvan vahvistamista. Monelle tekee joskus hyvää pysähtyä ja miettiä tekeekö elämässään oikeita asioita joista todella saa elämäänsä sisältöä. Oikeastaan koko elämä on itsensä etsintää ja joka sen oikein oivaltaa, on eniten tasapainossa itsensä ja muiden kanssa. Itsensä tutkiskelu tuo parhaimmillaan mielen rauhaa, joka voi tarttua ympärillä oleviin ihmisiinkin hyvässä mielessä.
Olemassaolon tarkoitus
Kun itseään tutkii hiukan laajemmassa mittakaavassa, tulee vastaan olemassaolon tarkoitus. Ajatellaan siis koko universumia ja mietitään mikä on oma tehtävä tässä koko maailmankaikkeudessa. Joskus saattaa tuntua, että omilla teoilla ei ole suurtakaan merkitystä, mutta kun kokonaiskuvaa pohtii tarkemmin, löytyy kaikille oma tärkeä osansa.
Maailman katsomus
Kaikki katsovat maailmaa ja sen menoa ainakin hiukan eri näkökulmasta. Joskus lähtökohtaiset erot voivat olla todella suuriakin, vaikka kaikki me olemme samaa ihmiskuntaa. Jotkut ovat syntyneet erittäin köyhiin oloihin ja jotkut uskomattoman rikkaisiin. Esimerkiksi tällainen asia vaikuttaa maailman katsomukseemme. Saattaa olla järkevää laittaa joskus oma maailman katsomus koetukselle ja pohtia onko ajattelutavoissa jotain parannettavaa.
Urbaani elämäntyyli ja hengellisyys
Hengellisyys on vahvassa muutosvirrassa. Tähän on vaikuttanut urbaani elämäntyyli laajasti ympäri maailmaa. Kaupungeissa asuvat nuoret aikuiset ovat usein erilaisten kultturellisten muutosten keskiössä, sillä he ovat avoimena elämälle. Avoimuus antaa hyvän pohjan uusien asioiden omaksumiselle. Kaupunkilaiset elävät lähempänä toisiaan ja näin samanmielisiä ihmisiä on helpompi löytää ympärilleen ja saattaa syntyä jopa kokonaan uusia liikkeitä, joista jotkut voivat olla hengellisiäkin. Tällaisen eturintaman perusteella voidaan ennakoida miten uudet urbaanit nuorisotrendit tulevat vaikuttamaan valtaväestöön ja kulttuurin muokkaamiseen.
Nykyajan trendinä on nuoruusajan pidentäminen. Tämä tarkoittaa sitä aikuisuuden vastuut halutaan ottaa vastaan myöhemmässä vaiheessa kuin aikaisemmin, ehkä vasta nelikymppisenä. Sinkkuja on enemmän. Suvaitsevaisuus, vapaus ja elämyshakuisuus korostuvat monen nuoren aikuisen elämässä, eikä tästä haluta päästää irti esimerkiksi perheen perustamisella. Suvaitsevainen voi olla toki perheellisenäkin, mutta elämän realiteetti on, että tietynlainen vapaus katoaa jälkeläisten syntymän jälkeen.
Urbaania elämänmuotoa voidaan kutsua uudeksi uskonnoksi. Tähän ajattelutapaan kuuluu myös individuaalisuus sekä tietynlainen riippumattomuus yhteiskunnasta. Hengellisyys ei ole kokonaan kadonnut, vaikka elämmekin kulutusyhteiskunnassa, se on vain muuttanut muotoaan. Ihmiset uskovat yhä enemmän omalla tavallaan, eivät kirkon sanelemalla tyylillä. Hengellisyys on kaikkien oma henkilökohtainen asia ja tämän kaltaista itseajattelua voidaan kutsua moderniksi hengellisyydeksi.